3.
SIENTEN AIHEUTTAMAT IHOSAIRAUDET
Päänahan silsa:
Silsasienet (dermatofyytit) hajottavat ihon sarveisainetta,
keratiinia. Sen takia ne voivat infektioida vain ihon mutta eivät
limakalvoja. Silsasienet jaetaan Trichophyton, Microsporum ja
Epidermophyton -sukuihin. Vartalolla silsan aiheuttaa tavallisesti
Trichophyton rubrum -sieni. Lemmikkieläimistä tarttuva Trichophyton
mentagrophytes, nautakarjasta tarttuva Trichophyton verrucosum ja
painipiireissä pieninä epidemioina kulkeva Trichophyton tonsurans ovat
harvinaisempia.
Päänahassa aiheuttaja on yleensä Microsporum canis
(kissasta), Trichophyton mentagrophytes (lemmikeistä) ja harvemmin
Trichophyton violaceum, Microsporum audouinii, Trichophyton tonsurans
tai Trichophyton soudanese (tavataan useimmin maahanmuuttajalapsilla).
Oireet:
Silsa voi tarttua vartalolle ja päänahkaan esimerkiksi koti- tai
lemmikkieläimistä, joskus myös henkilöstä toiseen. Vartalosilsassa
rengasmaisen, reunoilta hilseilevän läiskän koko vaihtelee
senttimetristä kymmeniin senttimetreihin.
Laajassa silsassa on usein sisäkkäisiä renkaita ja infektoituneella
alueella sienen aiheuttamia karvatuppitulehduksia. Silsa kutiaa jonkin verran.
 |
| Ihosilsa |
 |
| Vartalon monirenkainen silsa |
Päänahan pälvisilsassa läiskiä voi olla yksi tai useita. Hiuspohjassa
on ohutta hilseilyä ja hiukset katkeavat läiskittäin läheltä päänahan
pintaa. Hiukset eivät lähde juurineen.
 |
| Silsa päänahassa |
 |
| Hiuspohjan silsa |
Painijansilsan oireet ovat samanlaiset kuin muunkin vartalo- ja
pälvilsan oireet. Niitä tulee paikkoihin, jotka jäävät paini- tai muiden
kamppailulajien vaatetuksen ulkopuolelle ja hankautuvat vastuustajan
ihoa tai painialustaa tai tatamia vastaan.
 |
| Painijansilsa |
Taudin toteaminen
Vartalon ja päänahan silsaa epäiltäessä otetaan sieniviljely ennen
hoidon aloittamista. Ennen sieninäytteen ottoa ei ihottumaa tule hoitaa
kahteen viikkoon paikallisilla eikä kahteen kuukauteen sisäisillä
sienilääkkeillä. Usein sienirihmaa näkyy jo alustavassa
mikroskooppitutkimuksessa, mutta diagnoosi varmistuu vasta
viljelytuloksen perusteella. Päänahan silsaa sairastavan perheenjäsenet
on myös tutkittava ja hoidettava samanaikaisesti, jotta tauti ei
leviäisi.
Itsehoito
Vartalosilsa paranee yleensä paikallishoidolla; joko
terbinafiinivoiteella parin viikon ajan tai noin 4 viikon mittaisella
klotrimatsoli-, ketokonatsoli-, ekonatsoli-, mikonatsoli- tai
tiokonatsolivoidehoidolla. Päänahan silsa ei parane itsehoidolla.
Milloin lääkäriin?
Vähänkin epäselvissä tapauksissa lääkärin on syytä varmistaa
diagnoosi, ettei silsa muuttuisi sopimattomalla hoidolla tuntemattomaksi
(tinea incognito). Vartalon silsa hoidetaan tarvittaessa 2–4 viikon
mittaisella sisäisellä hoidolla, päänahan pälvisilsa aina sisäisellä
hoidolla, joka kestää 4–6 viikkoa. Sisäisenä lääkityksenä käytetään
tavallisesti terbinafiinia, vaihtoehtoisesti itrakonatsolia. Lasten
annostus tarkistetaan tapauskohtaisesti ja se määräytyy mm. painon
mukaan. Sisäisen lääkityksen aloittaminen edellyttää diagnoosin
varmistamista sieniviljelyllä. Paikallishoitoa (terbinafiinivoide,
atsolivoiteet ja -shampoo) voidaan käyttää sisäisen lääkityksen
rinnalla.
Ehkäisy
Vartalon silsassa tartuntalähde voi olla varvasväleissä tai
nivustaipeessa. Niiden hoitaminen ehkäisee vartalosilsan kehittymistä.
Päänahan silsaa sairastavan ei tulisi jakaa kampoja, harjoja tai
hiussolkia. Kulkukissojen ja -koirien koskettelua kannattaa välttää.
Painijan silsaa ehkäistään tarkastamalla ottelijoiden iho, käyttämällä
ketokonatsolishampoopesua harjoitusten ja painiotteluiden jälkeen,
huolehtimalla painimattojen puhtaudesta ja hoitamalla silsaa sairastavat
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kynsisilsa:
Kynsisilsaa voi epäillä, kun kynsi muuttuu sameaksi, ruskeankeltaiseksi ja kärjestä kuluneeksi ja lahoksi. Silsa leviää kynnen alla ja lopulta irrottaa kynnen alustastaan. Silsaa on usein myös jalkapohjassa ja varvasväleissä. Toisessa tyypissä kynteen ilmaantuu valkoisia liuskoittuvia laikkuja.
Kosteissa oloissa, hikoilevissa jalkaterissä ja diabeetikoilla
hiivasieni aiheuttaa kynsivallista päin alkavaa kynsisisilsaa. Tämä
muoto on yleisempää sormien kynsissä. Kynsivallit ovat turvonneet ja
kostea erite on nähtävissä kynsinauhan edessä tai kynsinauha on
kadonnut.
Kynsisilsa on useimmiten esteettinen haitta. Paksuntuessaan kynsi voi
aiheuttaa paineoireita ja lisäoireena bakteeritulehduksen. Mikäli
alaraajojen verenkierto on huono tai on diabetes, tulehdus voi johtaa
haavauman syntyyn.
Kynsisilsan varmistaminen
Kun kynsimuutos ei kasva pois vaan leviää, kannattaa hakeutua
ihotautilääkärin ja jalkaterapeutin vastaanotolle. Kun
tarkoituksenmukainen hoito aloitetaan ajoissa oireiden ollessa vielä
vähäisiä, kynsi voi parantua helposti verrattuna kynsisilsan kokonaan
sairastuttamaan kynteen ja vuosikausia kestävään hoitoon. Silsan
leviäminen muihin kynsiin ja bakteeri-infektioiden syntyminen voidaan
estää.
Kynsisilsan hoito
Hoitomuodosta riippumatta kynsisilsan paraneminen on pitkäaikainen
prosessi. Isovarpaan kynnen kasvu kestää aikuisilla noin vuoden.
Hoitotulokseen vaikuttavat yleiskunnon lisäksi myös ulkoiset
olosuhteet, jalkahygienia, sopivien sukkien ja kenkien käyttö sekä
niiden hygieniasta huolehtiminen.
Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen lääkehoito.
Viljelytuloksen perusteella lääkäri määrää lääkehoidon. Sisäinen
lääkehoito ei sovi kaikille, ja usein tyydytään pelkkään
paikallishoitoon.
Ulkoisesti käytettävän paikallishoitoaineen tehoa parantaa, kun
sairas kynnen osa leikataan pois ja kynsipatja hiotaan puhtaaksi ja sitä
levitetään hieromalla, jotta kynsi mahtuu kasvamaan normaalisti.
Terveydentila ja muu lääkehoito vaikuttavat hoidon aktiivisuuteen.
Vaikka kynsisilsaa ei saada täysin parantumaan, sen leviäminen pysähtyy
ja kynnet saadaan siistimmiksi.
Omahoito
Ilmavien sukkien ja kenkien käyttö tukee parantumista. Ääreisverenkierron vilkastuttaminen varvasvoimistelun avulla parantaa ja edistää paranemista.
Lisäksi varmistetaan, etteivät varpaiden asentomuutokset aiheuta
kynsiin painetta. Tarvittaessa käytetään varpaiden oikaisijaa.
Kynsisilsan hoitoa varten on hankittava henkilökohtaiset kynsienhoitovälineet ja.
Alustastaan irronnut kynnen osa leikataan tarkoin pois, ja kynsipatja
viilataan ohuella santapaperilla tai kynsiviilalla puhtaaksi.
Hiontasuunta on kynnen kasvusuuntaan. Leikkaus ja hionta tehdään kerran
viikossa. Kynsiuurteet voi puhdistaa pesun yhteydessä pehmeällä tähän
tarkoitukseen hankitulla hammas- tai kynsiharjalla.
Kynsisilsan paikallishoitolääkkeet
Varsinainen kynsisilsan ulkoinen hoitoaine on reseptivalmiste.
Kynsisilsan leviämistä voidaan ehkäistä ja vain kärkiosastaan
infektoituneet kynnet voidaan saada terveiksi apteekista ilman reseptiä
saatavilla liuoksilla, hoitokynillä tai -lakoilla. Voide imeytyy
huonosti kynteen, mutta jos samaan aikaan käyttää jalkasilsaan
voidehoitoa, voi samaa voidetta sivellä myös puhdistettuun
kynsipatjaan ja kynsiin.
Myös teepuuöljyn avulla on saatu hyviä tuloksia kynsisilsan hoidossa
(1 tippa kynteen kerran päivässä). Jalkaterapeutilta saa tarkat
hoito-ohjeet. Kädet on desinfioitava ennen hoitoa ja hoidon jälkeen.
Jalkaterapia
Jos useita kynsiä ja isovarpaan kynnestä yli puolet on sairastunut,
jalkaterapeutti leikkaa ja hioo tarkoin sairaan kynnen osan pois ja
puhdistaa kynsipatjan.
Tehokkaammin – kivuttomasti ja verettömästi – sairaat kynnet tai
kynnen osa saadaan poistettua kemiallisen haudehoidon avulla. Ureavoide
pakataan kynsien päälle ja sidokset pidetään kuivina. Noin viikossa
sairas kynnen osa irtoaa kynsipatjasta. Irronneet kynnet ja kynnen osat
leikataan ja kynsipatja hiotaan puhaaksi. Paikallishoitoaine tehoaa sen
jälkeen paremmin.
