IHOSAIRAUKSIA

3. SIENTEN AIHEUTTAMAT IHOSAIRAUDET

Päänahan silsa:
 
Silsasienet (dermatofyytit) hajottavat ihon sarveisainetta, keratiinia. Sen takia ne voivat infektioida vain ihon mutta eivät limakalvoja. Silsasienet jaetaan Trichophyton, Microsporum ja Epidermophyton -sukuihin. Vartalolla silsan aiheuttaa tavallisesti Trichophyton rubrum -sieni. Lemmikkieläimistä tarttuva Trichophyton mentagrophytes, nautakarjasta tarttuva Trichophyton verrucosum ja painipiireissä pieninä epidemioina kulkeva Trichophyton tonsurans ovat harvinaisempia.
Päänahassa aiheuttaja on yleensä Microsporum canis (kissasta), Trichophyton mentagrophytes (lemmikeistä) ja harvemmin Trichophyton violaceum, Microsporum audouinii, Trichophyton tonsurans tai Trichophyton soudanese (tavataan useimmin maahanmuuttajalapsilla).

 

Oireet:

 
Silsa voi tarttua vartalolle ja päänahkaan esimerkiksi koti- tai lemmikkieläimistä, joskus myös henkilöstä toiseen. Vartalosilsassa rengasmaisen, reunoilta hilseilevän läiskän koko vaihtelee senttimetristä kymmeniin senttimetreihin. Laajassa silsassa on usein sisäkkäisiä renkaita ja infektoituneella alueella sienen aiheuttamia karvatuppitulehduksia. Silsa kutiaa jonkin verran.

Ihosilsa

 

Vartalon monirenkainen silsa

Päänahan pälvisilsassa läiskiä voi olla yksi tai useita. Hiuspohjassa on ohutta hilseilyä ja hiukset katkeavat läiskittäin läheltä päänahan pintaa. Hiukset eivät lähde juurineen.

Silsa päänahassa

Hiuspohjan silsa

Painijansilsan oireet ovat samanlaiset kuin muunkin vartalo- ja pälvilsan oireet. Niitä tulee paikkoihin, jotka jäävät paini- tai muiden kamppailulajien vaatetuksen ulkopuolelle ja hankautuvat vastuustajan ihoa tai painialustaa tai tatamia vastaan.

Painijansilsa

Taudin toteaminen

Vartalon ja päänahan silsaa epäiltäessä otetaan sieniviljely ennen hoidon aloittamista. Ennen sieninäytteen ottoa ei ihottumaa tule hoitaa kahteen viikkoon paikallisilla eikä kahteen kuukauteen sisäisillä sienilääkkeillä. Usein sienirihmaa näkyy jo alustavassa mikroskooppitutkimuksessa, mutta diagnoosi varmistuu vasta viljelytuloksen perusteella. Päänahan silsaa sairastavan perheenjäsenet on myös tutkittava ja hoidettava samanaikaisesti, jotta tauti ei leviäisi.

Itsehoito

Vartalosilsa paranee yleensä paikallishoidolla; joko terbinafiinivoiteella parin viikon ajan tai noin 4 viikon mittaisella klotrimatsoli-, ketokonatsoli-, ekonatsoli-, mikonatsoli- tai tiokonatsolivoidehoidolla. Päänahan silsa ei parane itsehoidolla.

Milloin lääkäriin?

Vähänkin epäselvissä tapauksissa lääkärin on syytä varmistaa diagnoosi, ettei silsa muuttuisi sopimattomalla hoidolla tuntemattomaksi (tinea incognito). Vartalon silsa hoidetaan tarvittaessa 2–4 viikon mittaisella sisäisellä hoidolla, päänahan pälvisilsa aina sisäisellä hoidolla, joka kestää 4–6 viikkoa. Sisäisenä lääkityksenä käytetään tavallisesti terbinafiinia, vaihtoehtoisesti itrakonatsolia. Lasten annostus tarkistetaan tapauskohtaisesti ja se määräytyy mm. painon mukaan. Sisäisen lääkityksen aloittaminen edellyttää diagnoosin varmistamista sieniviljelyllä. Paikallishoitoa (terbinafiinivoide, atsolivoiteet ja -shampoo) voidaan käyttää sisäisen lääkityksen rinnalla.

Ehkäisy

Vartalon silsassa tartuntalähde voi olla varvasväleissä tai nivustaipeessa. Niiden hoitaminen ehkäisee vartalosilsan kehittymistä. Päänahan silsaa sairastavan ei tulisi jakaa kampoja, harjoja tai hiussolkia. Kulkukissojen ja -koirien koskettelua kannattaa välttää. Painijan silsaa ehkäistään tarkastamalla ottelijoiden iho, käyttämällä ketokonatsolishampoopesua harjoitusten ja painiotteluiden jälkeen, huolehtimalla painimattojen puhtaudesta ja hoitamalla silsaa sairastavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.


Kynsisilsa:

 
Kynsisilsaa voi epäillä, kun kynsi muuttuu sameaksi, ruskeankeltaiseksi ja kärjestä kuluneeksi ja lahoksi. Silsa leviää kynnen alla ja lopulta irrottaa kynnen alustastaan. Silsaa on usein myös jalkapohjassa ja varvasväleissä. Toisessa tyypissä kynteen ilmaantuu valkoisia liuskoittuvia laikkuja.
Kosteissa oloissa, hikoilevissa jalkaterissä ja diabeetikoilla hiivasieni aiheuttaa kynsivallista päin alkavaa kynsisisilsaa. Tämä muoto on yleisempää sormien kynsissä. Kynsivallit ovat turvonneet ja kostea erite on nähtävissä kynsinauhan edessä tai kynsinauha on kadonnut.
Kynsisilsa on useimmiten esteettinen haitta. Paksuntuessaan kynsi voi aiheuttaa paineoireita ja lisäoireena bakteeritulehduksen. Mikäli alaraajojen verenkierto on huono tai on diabetes, tulehdus voi johtaa haavauman syntyyn.

Kynsisilsan varmistaminen

Kun kynsimuutos ei kasva pois vaan leviää, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin ja jalkaterapeutin vastaanotolle. Kun tarkoituksenmukainen hoito aloitetaan ajoissa oireiden ollessa vielä vähäisiä, kynsi voi parantua helposti verrattuna kynsisilsan kokonaan sairastuttamaan kynteen ja vuosikausia kestävään hoitoon. Silsan leviäminen muihin kynsiin ja bakteeri-infektioiden syntyminen voidaan estää.

Kynsisilsan hoito

Hoitomuodosta riippumatta kynsisilsan paraneminen on pitkäaikainen prosessi. Isovarpaan kynnen kasvu kestää aikuisilla noin vuoden. Hoitotulokseen vaikuttavat yleiskunnon lisäksi myös ulkoiset olosuhteet, jalkahygienia, sopivien sukkien ja kenkien käyttö sekä niiden hygieniasta huolehtiminen.
Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen lääkehoito. Viljelytuloksen perusteella lääkäri määrää lääkehoidon. Sisäinen lääkehoito ei sovi kaikille, ja usein tyydytään pelkkään paikallishoitoon.
Ulkoisesti käytettävän paikallishoitoaineen tehoa parantaa, kun sairas kynnen osa leikataan pois ja kynsipatja hiotaan puhtaaksi ja sitä levitetään hieromalla, jotta kynsi mahtuu kasvamaan normaalisti. Terveydentila ja muu lääkehoito vaikuttavat hoidon aktiivisuuteen. Vaikka kynsisilsaa ei saada täysin parantumaan, sen leviäminen pysähtyy ja kynnet saadaan siistimmiksi.

Omahoito

Ilmavien sukkien ja kenkien käyttö tukee parantumista. Ääreisverenkierron vilkastuttaminen varvasvoimistelun avulla parantaa ja edistää paranemista. Lisäksi varmistetaan, etteivät varpaiden asentomuutokset aiheuta kynsiin painetta. Tarvittaessa käytetään varpaiden oikaisijaa.
Kynsisilsan hoitoa varten on hankittava henkilökohtaiset kynsienhoitovälineet ja. Alustastaan irronnut kynnen osa leikataan tarkoin pois, ja kynsipatja viilataan ohuella santapaperilla tai kynsiviilalla puhtaaksi. Hiontasuunta on kynnen kasvusuuntaan. Leikkaus ja hionta tehdään kerran viikossa. Kynsiuurteet voi puhdistaa pesun yhteydessä pehmeällä tähän tarkoitukseen hankitulla hammas- tai kynsiharjalla.

Kynsisilsan paikallishoitolääkkeet

Varsinainen kynsisilsan ulkoinen hoitoaine on reseptivalmiste. Kynsisilsan leviämistä voidaan ehkäistä ja vain kärkiosastaan infektoituneet kynnet voidaan saada terveiksi apteekista ilman reseptiä saatavilla liuoksilla, hoitokynillä tai -lakoilla. Voide imeytyy huonosti kynteen, mutta jos samaan aikaan käyttää jalkasilsaan voidehoitoa, voi samaa voidetta sivellä myös puhdistettuun kynsipatjaan ja kynsiin.
Myös teepuuöljyn avulla on saatu hyviä tuloksia kynsisilsan hoidossa (1 tippa kynteen kerran päivässä). Jalkaterapeutilta saa tarkat hoito-ohjeet. Kädet on desinfioitava ennen hoitoa ja hoidon jälkeen.

Jalkaterapia

Jos useita kynsiä ja isovarpaan kynnestä yli puolet on sairastunut, jalkaterapeutti leikkaa ja hioo tarkoin sairaan kynnen osan pois ja puhdistaa kynsipatjan.
Tehokkaammin – kivuttomasti ja verettömästi – sairaat kynnet tai kynnen osa saadaan poistettua kemiallisen haudehoidon avulla. Ureavoide pakataan kynsien päälle ja sidokset pidetään kuivina. Noin viikossa sairas kynnen osa irtoaa kynsipatjasta. Irronneet kynnet ja kynnen osat leikataan ja kynsipatja hiotaan puhaaksi. Paikallishoitoaine tehoaa sen jälkeen paremmin.