BANAANINUTTURA

  

LOOPPIKAMPAUS

HIUKSET-IHO-RAVITSEMUS

HIUSTEN KASVU

Hius sijaitsee hiustupen eli hiusfolkkelin pohjalla, josta se kasvaa. Folkkelit jotka tuottavat hiusta, syntyvät jo sikiöaikana ja niiden määrä pysyy samana koko eliniän. Iän myötä osa folkkeleista lakkaa kasvattamasta uusia hiuksia ja usein jopa kolmannes niistä on lopettanut hiusten tuoton eläkeikään mennessä. Hiusten kasvuaika on vaihdellen kahdesta jopa kuuteen vuotta. Hius on lepovaiheessa ennen irtoamistaan 3-6kk, jonka jälkeen hiusnysty valmistautuu kasvattamaan uuden hiuksen.

Hiusfolkkelin ympärillä sijaitsee hiussuonia eli kapillaarej, jotka ravitsevat hiusta hapella ja vitamiineilla, mineraaleilla, vedellä ja muilla ravinteilla. Kapillaarit myös kuljettavat pois jätteitä. Nämä hiussuonet haarautuvat samoista verisuonista, jotka kuljettavat verta viereisille ihokudoksille. Hiusfolkkelin yhteydessä on talirauhanen, joka tuottaa tasaisesti talia hiuksen kosteutukseen ja suojaamiseen. Hiusfolkkelia ympäröi myös lymfaneste, jonka kautta siirtyy hiusjuureen ja pois sieltä suurempimolekyyliset aineet, esimerkiksi bakteerit, epäorgaaniset ja kemialliset aineet, kuona-aineet, proteiinit, rasvamolekyylit ja vesi.

Hiusjuuria tukkii mm. silikonit sekä muut kemikaalit ja saasteet. Kapillaarit voivat tukkeutua myös mm. limaa lisäävästä ravinnosta, esimerkiksi pastöroitu maito, vilja(yleisimmin vehnä), ja transrasva. Hiusten ja päänahan tervehdyttäminen alkaa veren ja lymfajärjestelmän puhdistuksella.

RAVINTOAINEIDEN MERKITYS HIUKSIIN

Elimistön ollessa vitamiinien, hivenaineiden ja muiden ravintoaineiden puutostilassa, se näkyy useimmiten ensimmäisenä iholla ja hiuksissa, sillä elimistö käyttää ne ensin välttämättömiin elintoimintoihin ja hengissäpysymiseen. Oireet eivät kuitenkaan kerro varmuutta ravintoaineiden puutteesta, sillä hiuksiin vaikuttaa niin moni asia. Vitamiineja ei kannata lisätä ruokavalioon pelkästään hiuksissa näkyvien oireiden takia. Ruuasta ei kuitenkaan voi saada liikaa vitamiineja tai mineraaleja, joten voi kehottaa asiakasta joka kärsii epätavallisesta hiustenlähdöstä, lisäämään ruokavalioonsa sinkki- ja B-vitamiinipitoisia kurpitsansiemeniä. 

PROTEIINI

97% hiuksista on proteiinia, joten ne tarvitsevat rakentuakseen aminohappoja ja rikkiä ravinnosta. Aminohapoille erinomaisia lähteitä ovat mm. spirulina ja hampunsiemenet, sillä niissä on elimistölle välttämättömät aminohapot valmiissa muodossa. Proteiinin saa esimerkiksi muista siemenistä, manteleista ja pähkinöistä. 

RASVAT

Talirauhasen toiminta on ruuasta saatavista rasvoista riippuva. Hiukset muuttuvat kuiviksi ja elottomiksi jos rasvaa ei ole. Ruokavalion sisältäesä vähemmän kuin 10% rasvaa, se voi näkyä ihossa kuivuutena ja hilseilynä. Välttämättömät rasvahapot ovat linolihappo ja alfalinoleenihappo. Näistä elimistö pystyy muodostamaan mm. arakidonihappoa ja gammaleenihappoa(GLA). Hyvien rasvojen puute voi näkyä iholla kuivina punaisina laikkuina, useimmiten ensin kasvoilla ja niskassa, sitten käsivarsien yläosissa ja olkapäissä. GLA:n puute aiheuttaa atooppista ekseemaa, jolloin voi apua olla helokkkiöljystä. 

HYVIÄ RASVOJEN LÄHTEITÄ

avokado

oliivit

kurpitsansiemenet

seesaminsiemenet

auringonkukan siemenet

hampunsiemenet

chia-siemenet

pellavansiemenet

kookosöljy

pellavansiemenöljy

hamppuöljy

VITAMIINIT

B-vitamiinit

Puutokset näkyvät hiuksissa ja ihossa, pienistä suuriin ongelmiin vaihdellen. Hiusten lähdössä kannattaa ottaa huomioon mm. B-vitamiinin saanti.

B-2 (riboflaviini)

Tästä muodostuu koentsyymeitä, jotka toimivat aktivoijina monissa aineenvaihduntatehtävissä. 

Puutosoireita:

-halkeamat huulissa 

-ihon rasvaisuus ja hilseily

-kieli muuttunut purppuranväriseksi ja kiiltäväksi

Hyviä lähteitä:

-tumman vihreät kasvikset

-avokado

-kala

-maitotuotteet

Niasiini (B3)

Tarvitaan hapetus- ja pelkistystehtävissä proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihdunnassa. Osan niasiinista elimistö valmistaa tryptofaanista (aminohappo), joten puutos edellyyttää myös proteiinien puutosta.

Puutosoireita:

-iho-ongelmat; auringon polttamien näköiset laikut, jotka tulevat ja menevät

Hyviä lähteitä:

-tumman vihreät kasvikset

-avokado

-kala

-maitotuotteet

B-6 (pyridoksiini)

Tarvitaan mm. dopamiinin, adrenaliinin ja serotoniinin muodostukseen. Tarve suurenee ehkäisypillerien käyttäjillä ja runsasproteiinisilla ruokavalioilla.

Puutosoireita:

-heikkous

-hermostuneisuus

-ihoärsytykset (ihottuma silmien, nenän, huulten seudulla)

-anemia

-hiustenlähtö

Hyviä lähteitä:  

-banaani

-avokado

-kuorimattomat viljatuotteet

-munankeltuainen

-vihreät vihannekset

Foolihappo (B-9)

Punasolujen muodostukseen sekä proteiinia muodostaville soluille. Hiusnystyille välttämätön.

Puutosoireita:

-anemia( punasolujen väheneminen→ punasolut toimivat hapen kuljettajina kudoksiin, joten niiden väheneminen hidastaa myös iho-solujen muodostusta sekä aiheuttaa hiusten ja kynsien hidasta kasvua)

Hyviä lähteitä:

-tummanvihreät kasvikset

-munakeltuainen

-marjat 

-hedelmät

(voi tuohoutua ruuan valmistuksessa ja säilönnässä)

B-12 (kobalamiini)

Tarvitaan foolihapon muodotukseen, sekä proteiinia tuottavien solujen muodostukseen. Välttämätön hiusnystyille. Varastoituu kuukausiksi ja jopa vuosiksi, vaikka on vesiliukoinen.

Puutosoireita:

-hidas hiusten ja kynsien kasvu

-iho-ongelmat

-ruokahalun puute

-kirkkaanpunainen sileä kieli

Hyviä lähteitä: 

-vain eläinkunnan tuotteista

-liha

-kala

-maitotuotteet

-kananmuna

Pantoneenihappo

Vaikuttaa hiusten kasvuun ja värinmuodostukseen.

Puutosoireita:

-Kuiva, laikukas iho

-polte jalkapohjissa

Hyviä lähteitä:

-lähes kaikessa ruoassa, mutta tuhoutuu herkästi prosessoinnissa (jopa 75%) eli

purkituksessa, jäädytyksessä, sulatuksessa.

-pähkinät

-kaali

-raa’at kasvikset.

Biotiini eli B7-vitamiini (H-vitamiini)

Sisältää rikkiä, hiusten kasvulle tärkeä.
Puurosoireita:

-hiustenlähtö

-ihottumat

-väsymys

-Jotkut lääkkeet, kuten antibiootit, voivat aiheuttaa biotiinin puutteen tuhoamalla bakteereja, jotka tuottavat biotiinia.Biotiinia saa lähes kaikesta ruoasta.

c-vitamiini

Talirauhaset tarvitsevat tuottaakseen talia.

Puutosoireita:

-katkeilevat ja haaroittuvat hiukset

-yksittäiset kiertyneet hiukset; Jos hius katkeaa päänahan alta , saattaa uuden hiuksen kasvu häiriintyä ja se kasvaa kiertyneenä

Lisätarve, jos on stressiä, polttaa tupakkaa, ehkäisypillerien käyttäjillä, alkoholin käyttäjillä.

Hyviä lähteitä:

-Tyrni

-ruusunmarja

-mustaherukka

Musta- ja punaherukan lehdissä sekä mm. nokkosessa, maitohorsman, koivun ja vadelman lehdissä moninkertainen määrä marjoihin verrattuna. Tuhoutuu herkästi käsiteltäessä (esim. keittäessä).

A-vitamiini

Rasvaliukoinen vitamiini. Yhteydessä hiusten hyvinvointiin, talirauhaset tarvitsevat A-vitamiinia toimiakseen.

Puutosoireita:

-kuiva iho

-päänahka kuiva ja punoittava

-hiukset kuivat

-hiustenlähtö ja hilse

Hyviä lähteitä:

-Oranssin ja keltaisen väriset hedelmät. Tummempi aprikoosi sisältää enemmän kuin vaaleampi aprikoosi. Kasvikunnan tuotteissa A-vitamiini on karotenoidina eli esiasteena., jolloin elimistö valmistaa siitä A-vitamiinia vain , mikäli sille on tarvetta. Kasvikunnan tuotteista sitä ei siis voi saada liikaa. A-vitamiini rasvaliukoisena varastoituu. Liikasaannin oireet ovat hiustenlähtö ja katkeilevat

hiukset, sekä kuiva ja karhea iho.

MINERAALIT JA HIVENAINEET

mineraalit toimivat kudoksissa ja auttavat tuhansissa elimistön prosessissa. Monet vitamiinit myös tarvitsevat toimiakseen mineraaleja. Suoraan ihoon ja hiuksiin vaikuttaa kupari, rauta ja sinkki. Teollisesti prosessoidut ruoat sisältävät vain hyvin vähän mineraaleja. Villiyrtit ovat parhaita lähteitä mineraaleille ja hineaineille. Mineraalipitousuus kertoo onko ravinto elimistö alkalisoivaa bvai happamoittavaa. 

Alkalisoivia:

kalsium

magnesium

pii

rauta

natrium

mangaani 

Happamoittavia:

fosfori

jodi

typpi

Molempia tarvitaan tasapainon ylläpitoon, mutta suuri osa nykyään syömästämme ravinnosta on happamoittavaa. Vihreät lehdet ovat parhaiten alkalisoivia ruoka-aineita.

KUPARI

Punasolujen muodostukseen, sekä tärkeä monissa elimistön toiminnoissa. Pigmentin muodostus iholla ja hiuksissa.

RAUTA

Kuljettaa happea veressä.

MAGNESIUM

Rauhoittaa hermostoa, uudistaa soluja( myös hiuksissa), energian tuotanto, poistaa myrkkyjä ja imeyttää kalsiumia. 

SINKKI

Kollageenin muodostuminen. Toimii `liimana` ihosoluissa, ilman sinkkiä iho ei pysyisi kasassa. 

PII

Puutosoireita:

-huono iho

-reijät hampaissa

-heikot luut

-heikot jänteet ja nivelsiteet

-katkeilevat kynnet ja hiukset

-valtimonkovettumatauti

-keuhkolaajentuma

RIKKI

Hiuksissa keratiinia ylläpitävissä rkkisilloissa.

Hiusten ja päänahan oireita ja niihin liittyviä mahdollisia vitamiini puutoksia:

HIUSTENLÄHTÖ, HIDAS HIUSTENKASVU

 foolihappo, B12, biotiini, B6, pantoteenihappo, Avitamiini, kupari, magnesium, sinkki, 

IHOTTUMAT, IHOÄRSYTYKSET

rasvahapot, B6, biotiini, magnesium, sinkki, rikki 

KATKEILEVAT HIUKSET 

C-vitamiini, rauta, pii, rikki 

KUIVAT JA ELOTTOMAT HIUKSET 

rasvahapot, magnesium, A-vitamiini

KUIVAT JA PUNAISET LAIKUT 

rasvahapot, niasiini 

KUIVA HILSEILY

rasvat, A-vitamiini, E-vitamiini 

RASVAINEN HILSEILY B2 PSORIASIS 

rasvat, tryptofaani (aminohappo), magnesium 

EKSEEMA

linolihappo, B-2, B-6, biotiini, pantoteenihappo, Avitamiini, sinkki

AKNE

rikki, sinkki, B-6, magnesium 

MUITA HIUKSIIN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ:

Vähäkalorinen ruokavalio

Vaikuttaa hiusten hyvnivointiin, vitamiinien, hivenaineiden ja minearaalien jäädessä helposti vähäisiksi. Ilmenee sitten helposti ongelmina hiuksissa ja iholla. etenkin B6- ja B2- vitamiini, niasiini, foolihappo, biotiini, sinkki, rauta ja rasvahapot ovat tärkeitä hiusten ja ihon kunnolle. 

Lääkkeet

Monet lääkkeet vähentävät ravinteiden saamista, voivat estää mineralien ja vitaaminen imeytymisen, lisätä niiden eritystä tai muuttaa kehon tapaa käyttää niitä hyväkseen ehkäistäkseen niiden varastointia.

Alkoholi

Vaikuttaa hiusten terveyteen monella tapaa, esim liiallinen käyttö saattaa estää ravintoeineiden imeytymisen, suurimmalla riskillä foolihappo, B1-, B2-, B6-, B12- vitamiini, niasiini ja C-vitamiini. Diureettina voi aiheuttaa myös vesiliukoisten ravinteiden liiallista eritystä, esimerkiksi sinkin, magnesiumin ja potassiumin. Se häiritsee myös välttämättömän rasvahapon linolihapon muodostumista gammalinoleenihapoksi.

Terveellisen ruokavalion muodostuminen:

PÄÄTÄIT

Päätäi (Pediculus humanus var capitis) on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. (ks. kuva 1). Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä.

Saivareita

Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina (ks. kuva 2). Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta hiuskasvun myötä (noin 1 cm kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu, eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin.

Täit leviävät yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteiset kammat ja harjat, hiuslenkit ja ponnarit ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän.

Täitartuntojen estäminen aiheuttaa kampaamoissa suuren luokan siivousoperaation. Jos asiakkaalla havaitaan täitä, joudutaan kaikki työvälineet desinfioimaan ja pakastamaan, jotta täit eivät pääse leviämään muihin asiakkaisiin.

IHOSAIRAUKSIA

3. SIENTEN AIHEUTTAMAT IHOSAIRAUDET

Päänahan silsa:
 
Silsasienet (dermatofyytit) hajottavat ihon sarveisainetta, keratiinia. Sen takia ne voivat infektioida vain ihon mutta eivät limakalvoja. Silsasienet jaetaan Trichophyton, Microsporum ja Epidermophyton -sukuihin. Vartalolla silsan aiheuttaa tavallisesti Trichophyton rubrum -sieni. Lemmikkieläimistä tarttuva Trichophyton mentagrophytes, nautakarjasta tarttuva Trichophyton verrucosum ja painipiireissä pieninä epidemioina kulkeva Trichophyton tonsurans ovat harvinaisempia.
Päänahassa aiheuttaja on yleensä Microsporum canis (kissasta), Trichophyton mentagrophytes (lemmikeistä) ja harvemmin Trichophyton violaceum, Microsporum audouinii, Trichophyton tonsurans tai Trichophyton soudanese (tavataan useimmin maahanmuuttajalapsilla).

 

Oireet:

 
Silsa voi tarttua vartalolle ja päänahkaan esimerkiksi koti- tai lemmikkieläimistä, joskus myös henkilöstä toiseen. Vartalosilsassa rengasmaisen, reunoilta hilseilevän läiskän koko vaihtelee senttimetristä kymmeniin senttimetreihin. Laajassa silsassa on usein sisäkkäisiä renkaita ja infektoituneella alueella sienen aiheuttamia karvatuppitulehduksia. Silsa kutiaa jonkin verran.

Ihosilsa

 

Vartalon monirenkainen silsa

Päänahan pälvisilsassa läiskiä voi olla yksi tai useita. Hiuspohjassa on ohutta hilseilyä ja hiukset katkeavat läiskittäin läheltä päänahan pintaa. Hiukset eivät lähde juurineen.

Silsa päänahassa

Hiuspohjan silsa

Painijansilsan oireet ovat samanlaiset kuin muunkin vartalo- ja pälvilsan oireet. Niitä tulee paikkoihin, jotka jäävät paini- tai muiden kamppailulajien vaatetuksen ulkopuolelle ja hankautuvat vastuustajan ihoa tai painialustaa tai tatamia vastaan.

Painijansilsa

Taudin toteaminen

Vartalon ja päänahan silsaa epäiltäessä otetaan sieniviljely ennen hoidon aloittamista. Ennen sieninäytteen ottoa ei ihottumaa tule hoitaa kahteen viikkoon paikallisilla eikä kahteen kuukauteen sisäisillä sienilääkkeillä. Usein sienirihmaa näkyy jo alustavassa mikroskooppitutkimuksessa, mutta diagnoosi varmistuu vasta viljelytuloksen perusteella. Päänahan silsaa sairastavan perheenjäsenet on myös tutkittava ja hoidettava samanaikaisesti, jotta tauti ei leviäisi.

Itsehoito

Vartalosilsa paranee yleensä paikallishoidolla; joko terbinafiinivoiteella parin viikon ajan tai noin 4 viikon mittaisella klotrimatsoli-, ketokonatsoli-, ekonatsoli-, mikonatsoli- tai tiokonatsolivoidehoidolla. Päänahan silsa ei parane itsehoidolla.

Milloin lääkäriin?

Vähänkin epäselvissä tapauksissa lääkärin on syytä varmistaa diagnoosi, ettei silsa muuttuisi sopimattomalla hoidolla tuntemattomaksi (tinea incognito). Vartalon silsa hoidetaan tarvittaessa 2–4 viikon mittaisella sisäisellä hoidolla, päänahan pälvisilsa aina sisäisellä hoidolla, joka kestää 4–6 viikkoa. Sisäisenä lääkityksenä käytetään tavallisesti terbinafiinia, vaihtoehtoisesti itrakonatsolia. Lasten annostus tarkistetaan tapauskohtaisesti ja se määräytyy mm. painon mukaan. Sisäisen lääkityksen aloittaminen edellyttää diagnoosin varmistamista sieniviljelyllä. Paikallishoitoa (terbinafiinivoide, atsolivoiteet ja -shampoo) voidaan käyttää sisäisen lääkityksen rinnalla.

Ehkäisy

Vartalon silsassa tartuntalähde voi olla varvasväleissä tai nivustaipeessa. Niiden hoitaminen ehkäisee vartalosilsan kehittymistä. Päänahan silsaa sairastavan ei tulisi jakaa kampoja, harjoja tai hiussolkia. Kulkukissojen ja -koirien koskettelua kannattaa välttää. Painijan silsaa ehkäistään tarkastamalla ottelijoiden iho, käyttämällä ketokonatsolishampoopesua harjoitusten ja painiotteluiden jälkeen, huolehtimalla painimattojen puhtaudesta ja hoitamalla silsaa sairastavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.


Kynsisilsa:

 
Kynsisilsaa voi epäillä, kun kynsi muuttuu sameaksi, ruskeankeltaiseksi ja kärjestä kuluneeksi ja lahoksi. Silsa leviää kynnen alla ja lopulta irrottaa kynnen alustastaan. Silsaa on usein myös jalkapohjassa ja varvasväleissä. Toisessa tyypissä kynteen ilmaantuu valkoisia liuskoittuvia laikkuja.
Kosteissa oloissa, hikoilevissa jalkaterissä ja diabeetikoilla hiivasieni aiheuttaa kynsivallista päin alkavaa kynsisisilsaa. Tämä muoto on yleisempää sormien kynsissä. Kynsivallit ovat turvonneet ja kostea erite on nähtävissä kynsinauhan edessä tai kynsinauha on kadonnut.
Kynsisilsa on useimmiten esteettinen haitta. Paksuntuessaan kynsi voi aiheuttaa paineoireita ja lisäoireena bakteeritulehduksen. Mikäli alaraajojen verenkierto on huono tai on diabetes, tulehdus voi johtaa haavauman syntyyn.

Kynsisilsan varmistaminen

Kun kynsimuutos ei kasva pois vaan leviää, kannattaa hakeutua ihotautilääkärin ja jalkaterapeutin vastaanotolle. Kun tarkoituksenmukainen hoito aloitetaan ajoissa oireiden ollessa vielä vähäisiä, kynsi voi parantua helposti verrattuna kynsisilsan kokonaan sairastuttamaan kynteen ja vuosikausia kestävään hoitoon. Silsan leviäminen muihin kynsiin ja bakteeri-infektioiden syntyminen voidaan estää.

Kynsisilsan hoito

Hoitomuodosta riippumatta kynsisilsan paraneminen on pitkäaikainen prosessi. Isovarpaan kynnen kasvu kestää aikuisilla noin vuoden. Hoitotulokseen vaikuttavat yleiskunnon lisäksi myös ulkoiset olosuhteet, jalkahygienia, sopivien sukkien ja kenkien käyttö sekä niiden hygieniasta huolehtiminen.
Parhaat tulokset saadaan yhdistämällä sisäinen ja ulkoinen lääkehoito. Viljelytuloksen perusteella lääkäri määrää lääkehoidon. Sisäinen lääkehoito ei sovi kaikille, ja usein tyydytään pelkkään paikallishoitoon.
Ulkoisesti käytettävän paikallishoitoaineen tehoa parantaa, kun sairas kynnen osa leikataan pois ja kynsipatja hiotaan puhtaaksi ja sitä levitetään hieromalla, jotta kynsi mahtuu kasvamaan normaalisti. Terveydentila ja muu lääkehoito vaikuttavat hoidon aktiivisuuteen. Vaikka kynsisilsaa ei saada täysin parantumaan, sen leviäminen pysähtyy ja kynnet saadaan siistimmiksi.

Omahoito

Ilmavien sukkien ja kenkien käyttö tukee parantumista. Ääreisverenkierron vilkastuttaminen varvasvoimistelun avulla parantaa ja edistää paranemista. Lisäksi varmistetaan, etteivät varpaiden asentomuutokset aiheuta kynsiin painetta. Tarvittaessa käytetään varpaiden oikaisijaa.
Kynsisilsan hoitoa varten on hankittava henkilökohtaiset kynsienhoitovälineet ja. Alustastaan irronnut kynnen osa leikataan tarkoin pois, ja kynsipatja viilataan ohuella santapaperilla tai kynsiviilalla puhtaaksi. Hiontasuunta on kynnen kasvusuuntaan. Leikkaus ja hionta tehdään kerran viikossa. Kynsiuurteet voi puhdistaa pesun yhteydessä pehmeällä tähän tarkoitukseen hankitulla hammas- tai kynsiharjalla.

Kynsisilsan paikallishoitolääkkeet

Varsinainen kynsisilsan ulkoinen hoitoaine on reseptivalmiste. Kynsisilsan leviämistä voidaan ehkäistä ja vain kärkiosastaan infektoituneet kynnet voidaan saada terveiksi apteekista ilman reseptiä saatavilla liuoksilla, hoitokynillä tai -lakoilla. Voide imeytyy huonosti kynteen, mutta jos samaan aikaan käyttää jalkasilsaan voidehoitoa, voi samaa voidetta sivellä myös puhdistettuun kynsipatjaan ja kynsiin.
Myös teepuuöljyn avulla on saatu hyviä tuloksia kynsisilsan hoidossa (1 tippa kynteen kerran päivässä). Jalkaterapeutilta saa tarkat hoito-ohjeet. Kädet on desinfioitava ennen hoitoa ja hoidon jälkeen.

Jalkaterapia

Jos useita kynsiä ja isovarpaan kynnestä yli puolet on sairastunut, jalkaterapeutti leikkaa ja hioo tarkoin sairaan kynnen osan pois ja puhdistaa kynsipatjan.
Tehokkaammin – kivuttomasti ja verettömästi – sairaat kynnet tai kynnen osa saadaan poistettua kemiallisen haudehoidon avulla. Ureavoide pakataan kynsien päälle ja sidokset pidetään kuivina. Noin viikossa sairas kynnen osa irtoaa kynsipatjasta. Irronneet kynnet ja kynnen osat leikataan ja kynsipatja hiotaan puhaaksi. Paikallishoitoaine tehoaa sen jälkeen paremmin.